Happiness is a lie, I'm trying to tell myself every day

(Varoitus: Turhaa tekstiä luvassa)
Heips! Vihdoinkin lomaa ja vähän lepoo, pitäs tosin lukee kokeisiinki. Meh, mun koulunkäynti vetää jo muutenki kauniisti käsipohjaa, joten eipä sillä kovin väliä.
  Huomenna aion värjätä hiukset taas, tällä kertaa vaalennan ne. En oo yhtään vakuuttunu et siitä seuraa mitään hyvää, mutta teen sen silti. No, virheistään oppii (poikkeuksena kittyt, jotka ovat liian tyhmiä siihen ja toistavat virheensä aina uudestaan).
  Lauantaina pitää käydä keskustassa ostamassa korkeekorkoset nilkkurit ja pari mangaa, toivottavasti iskä ei taas tuppaudu mukaan ja kiellä mua ostamasta niitä. Vanhemmat hokee aina, että mä katkasen nilkkani jos alan käyttää nilkkureita. Oikeastaan mun oikee nilkka on jo aikas paskana, kun joskus ala-asteella jäin tavallaan oman pyöräni alle (kyllä, olen urpojen kingi, en edes tiedä miten siinäkin onnistuin), eli eipä haittaisi. Mä vaan oon niin lyhyt verrattuna mun kavereihin, että mun pitää hankkia lisäpituutta kengillä. Miksen mäkin voi kasvaa normaalisti?! ;___;
  Mulla on muuten semmonen olo, että mun kaverit ei taida enää pitää musta, mahtoivatkohan koskaan pitäkään, ja että mä oon pikkuhiljaa alkanu punoa omaa suojavalliani, joka eristää mut muista. Keskiviikkona kamyssakin mua alko ykskaks pelottaa ja mä vaan halusin pois sieltä. Mulla ei ollu yhtään semmonen tunne et mä oisin kuulunu sinne, ihan ku mä oisin katsellu jonkun toisen elämää. Onneks me lähettiin aika pian sieltä ja pääsin kadulle juoksemaan ja rauhottumaan.
  Cosseissa luulisin pääseväni eteenpäin edes vähäsen, sillä Luffy-cossin kankaat on hankittu ja odottaa ompelijaansa ja kaverin kaveri sanoi myyvänsä vanhan Grell-peruukkinsa minulle. Ja jostain mielen syövereistä tuli taas mieleen, että äiti sanoi joskus viime keväänä, että mun hiukset näyttää samalta kuin Rena Ryuugulla. Mutta minä idiootti menin leikkaamaan ne... Hitto mä haluan mun nätit hiukset takasin! Tai no ei ne koskaan oo nätit ollukaan, mutta ainakaan en näyttäny pojalta.
 Ja jesjesjes, vihdoinki on paino alkanu laskee! Tosin vielä yheksän kiloo tuhottavana... Ja syömisiä pitäs vieläkin vähentää. Tilannetta kummiskin hankaloittaa se, että äiti skitsoo aina kun en syö, enkä oikeen lomalla voi huijata syöneeni jotain, koska vanhemmat valvoo 24/7 ja tietää miltei kaikki mun menemiset ja tekemiset. Stalkkerit.
   Ja meikäläinen painuu lenkille, älkää soittako poliisille jos näette ulkona jonkun hämärän, huppupäisen tyypin juoksemassa kuin reksi olisi kannoilla.
  Adiós, suckers! >:D

Tittidii~ :3

Otsikko on kaunis ja jutut huippuluokkaa. Sain tietsikan haltuuni pitkästä aikaa, nyt aion valloittaa maailman.
  Perjantaina oli taksvärkki, ei tarvinnut mennä kouluun ja sain huonettani siivottua. Oikeastaan se on tällä hetkellä sama paskainen läävä kuin ennenkin, mutta yritinpähän edes...
  Lauantaina kävin lähetysrallissa (joku riparijutska), lissuilla oli taas hauskaa supatella keskenään. Ihan varma en oo, että jauhettiinko siellä paskaa minusta vai mitä, mutta siltä se kyllä vähän näytti, kun koko ajan piti kuikuilla minun suuntaan, kuiskia jotain ja sitten taas hihitellä. En tiiä, vanha akkeli alkaa jo olla vainoharhanenki varmaan.
 Lähetysrallin jälkeen mentiin tädin ja sedän kanssa Siilinjärven kirkkoon Safarikuoron konserttia kuuntelemaan. Se oli hanan rauhottavaa, purr~ Näin samalla enoni vaimoa :3
 Ja anteeksi, olen ämmä ja kirjoitan taas laihduttamisesta. Luulin jo, että olisin laihtunut vähän, mutta vaaka on eri mieltä. Ei auta kuin painaa kovempaa... Viikonloppuna pistin itselleni tavoitteeksi tietyn verran treeniä ja lenkki/ilta. Ja syömisissä olisi edelleen parantamisen varaa.
  Perjantaina siivotessani löysin muuten mielenkiintoisen kapistuksen; vanhan päiväkirjani joltain 3. luokan ajoilta. Löysin myös kirjan lukkoon sopivan avaimen, joten aloin lukemaan sitä.
  Tässä pieni pätkä päikkiksestäni, jos kinostaa:

Ma 1.12.2008
"Rakas päiväkirja. Tajusin sen vasta tänään. Olen ihan kamala ihminen. Ei ihme ettei mulla oo paljonkaan kavereita. (nimi) on (kaupunki)ssa ja mää mäntti kieriskelen itsesäälissä kotona.  Aiheutin taas kaikille pahan mielen joten mä oon jo kyllästyny ihteeni. Mitä pahaa mä voisin tehhä ittelleni, niin ettei äiti ja iskä huomaa? Mä oon ihan neuvoton. Mut miks mä kirjotan siitä päiväkirjaan? Ei se voi vastata. Hitto mä oon tyhmä! IDIOOTTI MINÄ!!!"

 Näin siis kirjoitti 9-vuotias minä. Olipas kakaralla ongelmat... Olin muuten myös piirtänyt kirjaan ihan jäätävän Ichigon Tokyo mew mew:sta... :__D
  Ja nyt, jos sallinette, painun lenkille läskiä polttamaan. Hejdå! <3

On your ass we'll pounce like a panther ;)

Vois taas kirjottaa kaikkee eeppistä tänne.
   Juu elip viikonlopusta. Eilen leivoin mokkapaloi, hyi helvetti. Olipahan jotakin tekemistä, mutta menin sitten myös syömään niitä rasvamöykkyjä. Hyvää oli, mutta samalla varmaan kivat lisämakkarat tuli vyötärölle :)
   Tänään käytiin mökillä iskän ja isoveljen kaa. Mökillä tuli vähän neuvostoliitto-olo kun huomattiin, että mökin sisällä oli kylmempi ku ulkona... Mentiin sitten veljen kaa, öh... lumihankeen lämmittelemään. Onneks mökki lämpeni ees jonki verran ku laitettiin takkaan tuli. Ajeltiin sitten myös moottorikelkalla ja huomattiin että jäniksenpenteleet oli käyny rillailee meiän pihalla, mur. Reidet oli muuten ihan paskana treenaamisesta, joten kaatuilin lumihankeen aika paljon ja veli sai olla jelppimässä lumia mun päältä. Onpahan harjottelua sit sitä varten, ku mun 18-vuotissynttärit tulee ja mä vedän perslärvit ja makaan naama eellä lumihangessa.
  Ja sit vielä laihuttamisesta. Paino on oikeestaan noussu, mitä vittua hessu nyt oikeesti. Aloin nyt viikonloppuna tekee enemmän kaikkee lihassarjoi, katotaan vaikuttaako. Pitäs myös vähentää syömistä...
  Mut huomenna koulupäivä, haistakaa paska koko valtiovalta.
P.s Kuka vittu keksi kokeet? Nostakoot kätensä nyt, niin käyn naulaamassa sen ruojan yhdestä jalasta ylösalaisin lipputankoon.

 

Latest news

Mulla on aika paha olla koko ajan. Ei oo ketään joka kuuntelis, ymmärtäis tai lohduttais. Ja tiiän et on itsekeskeistä ajatella tälleen ja miettiä vaan koko ajan että voi voi kun minä olen tämmöinen ja minun elämä on taas semmosta. Ahistaa ja pelottaa. Pelkkä koulussakäyminen on alkanu olla haaste. Tulis jo kesäloma nopeeta.
   Laihdutuskaan ei tunnu onnistuvan. Yritän olla syömättä ja kuntoilla, mutta lopulta aina repsahan syömään ja sitten ollaan taas sormet kurkussa ja ihmetellään kun ei paino laske. Tosi turhauttavaa...
   Apua. Haluun vaan mennä tonne metsään ja karjua saatanan kovaa. Mut vaikka kuinka karjusin tai itkisin tai riehusin, niin sillä ei pääse ongelmia pakoon. Vaikka mä niin tunnun luulevan. Tälläki hetkellä vaan itken hysteerisesti...
   Joo sori taas tosi tyhmää tekstiä, ihan niin ku ketään kiinnostas. Moro.

                                        Huonoja muistoja viime kesästä....

Fuck yeah, freedom, suckers! (-3-)/

Loma alko meillä ihanasti, kun päästiin perjantaina siskon kanssa sinne pk-seudulle. Lähettiin iltapäivällä pendolino-junalla kummin luo Vantaalle ja illalla mentiin kummin veljen luo. Joka siis on samalla meidän serkku. Sieltä lähettyä katottiin kummin luona leffa, jonka nimi oli "Restless". Mun mielestä se oli hyvä, mutta siskosta se oli vaan outo...
  Lauantaiaamuna ensinnäkin herättyäni en meinannut muistaa etten ollut kotona ja vähän aikaa ihmettelin, että minne hittoon sitä ollaan tällä kertaa päädytty. Toisekseen äitiltä tuli viesti, että toiselle kummilleni oli syntynyt toinen lapsi. Odotan innolla pikkutyypin näkemistä!
  Iltapäivällä käytiin Helsingin keskustassa shoppailemassa (samalla näin vanhaa kaveria) ja syömässä ja nähtiin kummin toista veljeä. Kummin veljet on kaksosia, en edelleenkään meinaa erottaa niitä kahta... Meikäläisenki isoveljellä muuten olis kaksoisveli, ellei se veljenpentele olis menny kuolemaan ennen syntymäänsä. Outo sivupointti taas kerran.
   Syömästä mentiin serkun luo hengailemaan ja sieltä lähdettiin elokuviin katsomaan "Lumoava kirous". Sekin oli tosi hyvä. Palattiin elokuvista aika myöhään tukikohtaan ja väsytti julmetusti.
   Sunnuntaina pulikoitiin parisen tuntia Flamingossa siskon kanssa (hävetti olla siellä, läski mursu kun olen) ja käytiin syömässä kiinalaista ennen lähtöä. Kiinalaisia ei vahingoitettu matkamme aikana.
   Viikonloppu oli tosi kiva, kummin mies heitti hitosti helvetin hauskaa läppää ja siellä oli jotenkin vaan hyvä olla.
   Junan hipsutellessa Kuopiota kohti alkoi taas väsyttämään hirveästi. Matka kesti viitisen tuntia ja perillä sisko jäi vielä yöksi poikaystävänsä luo, mutta minä jouduin kotiin. Onneksi sentään iskä oli vastassa asemalla.
    Kotona aloin taas tekemään sitä, mitä parhaiten osaan, eli itkemään. En tosin ilosta vaan lähinnä pettymyksestä, että jouduin palaamaan kotiin. Kömmin lopulta saunaan ja yritin rauhoittua. Olin siellä luultavasti äidin mielestä liian pitkään, sillä myöhemmin kuulin äitin sanovan iskälle olkkarissa minusta, että: "Onkohan se vetäny jotain lääkkeitä?" Loppuillasta kuitenkin olin onneksi ihan rauhassa ja lepäilin matkan jäljiltä.
    Pari viime päivää ei oo ollu mitään ihmeellisii, mitä nyt kavereitten kanssa tullu oltua. Nyt pitäs taas alotella uusintakokeeseen lukemista ja terveystiedon esitelmän tekemistä. Uguu~ En jaksas....
    Vituttavaa muuten kun yritän olla syömättä, niin tietenkin kaikki sukulaiset, vanhemmat ja muut morsot laittaa puoliväkisin syömään.
      Ja meikäläisellä saattaspi olla paniikkihäiriö. Mutta kuka mua nyt uskos, esim. vanhemmat sanosivat vaan että mä ylireagoin. Iteki kyllä oon vähän sitä mieltä, mutta paniikkihäiriön oireet vaikuttais mätsäävän jonkin verran mun kohtausten oireiden kanssa.
     ...Multa näköjään puuttuu taito kirjoittaa normaalia tekstiä. Anteeksi.



Taitaa olla minun kohalla sarkastisia aplodeja :D