Cossipulmia

Cossi ei ole vieläkään valmis~ ja animecon lähestyy, apua. Tarkotuksena ois siis cossata siellä Morgianaa Magista. Useimmat ihmiset tekee varmaan molemmille päiville eri asut, mutta itse olen sen verran laiska, että teen vain yhden.
  Piilareittenkin kanssa tuli selkkausta kun yhtiöltä, jolta ne tilattiin, olikin loppunut kyseinen tuote... vaihdettiin (monikko koska tarvitsin isosiskon apua tilaamisessa koska olen alaikäinen) sitten mallia, mutta tilattiin samasta paikasta, koska rahat kuitenkin olivat jo heillä. En tiiä viilataanko meitä nyt pahasti linssiin (heh) vai mitä, mutta toivotaan nyt, että tällä kertaa saataisiin rahoille vastinetta. Toivottavasti vastaisivat pian sähköpostiin...
  Stressaaaa~ peruukki pitäisi muotoilla loppuun, mutta sitä varten pitää vielä käydä ostamassa peruukkipää.
Mekko pitää ommella loppuun... senkin kanssa derppasin vähän kun huomasin että kankaastahan näkyy läpi. Pitää siis lisätä toinen kerros kangasta.
  Ainut asia, joka asussa on valmista, on kaulakoru.
  Älkää katsoko noin syyttävästi, olen vasta aloittelija!
   Kuvia tulee varmaan vasta valmiista kokonaisuudesta.

Con-trolli

 Otsikko on paska vitsi.
Varoitus: outoa teinipaskaa taas, lukekaa jos vielä jaksatte.
  Niin. Sain sitten koululääkäriltä lähetteen jonnekin psykiatriselle polikilinikalle, mikä helvetti nyt sekin on. Äitin mielestä on häpeällistä, et mustakaan ei tullu kunnon ihmistä. Mistäköhän vittu johtus.
  Enää en oo oksentanu tai viillelly vähään aikaan. Itsemurha-ajatukset sen sijaan haluais mielellään mönkiä takas mieleen. Tekis mieli kiivetä johonki vitun korkeeseen paikkaan ja hypätä sieltä alas, mutta en mä oikeesti varmaan ees pystys siihen. Elämä on kummiskin niin paljon parempaa kuin tyhjyys ja haluaisin ottaa elämästä kaiken ilon irti ennen kuolemaani.Tuntuu vaan et musta ois vaivaa kaikille ja niin musta varmaan onki. Mutta äärimmäisn ärsyttävä apina kun olen, niin eipäs minusta niin helpolla eroon päästäkään, hehee! >:D
  Mun itsekontrolli ei vaan meinaa toimia kunnolla. Sen verran kylläkin, että jälleen kerran epäonnistuttuani onnistuin pidättämään itkua kaupungilla vanhempien kaa liikkuessa, mutta autossa kyyneleet alko valuu puroina pitkin poskia huuhtoen meikit luoja-ties-minne ja me alettiin taas äitin kaa riitelee. Vähän niinku eilen. Ja toissapäivänä. Ja... joo tää jatkuu loputtomiin.
   Aloin myös syömään taas aika normaalisti, mutta tuntuu ku mä oisin epäonnistunu. Ees vähän laihempi keho ois parempi... Mutta kai mun sitten on tähän läskeyteen tyydyttävä. Khyl mä sen onnellisuuden kuitenki pistäsin laihuuden edelle.
   Apua, Mimicon on kuuden päivän päästä ja sain vasta tänään oman ompelukoneen. Cossaan siellä siis Luffyä ja asu on ihan atomeina ;___;
   Anteeksi ihmiset oikeesti et kuormitan teitä ongelmillani ja aiheutan hankaluuksia. Mä lupaan et jonain päivänä mä muutan jonnekin i dunno Englannin syrjäseuduille? piiloon ja lakkaan trollimasta teitä. Siihen asti, pahoittelen että joudutte kestämään minua. Ellen satu jäämään auton alle.
  Ja nyt Kitty turpa kiinni ja mee tekee cossias. Luoja mun tekis joskus vaan mieli hutasta itteeni tuolilla päähän.

No use to fly away

Hej pikkuset!  :3
 Mun kiukuttelut syömisen kanssa on ottaneet taas tuulta purjeisiinsa ja äiti vihaa mua entistä enemmän.
  Eilen Affe vei mut terkkarin juttusille ja äiti suuttu ihan vitusti kun terkkari soitti sille ja sano et mulla on ongelmia syömisen kanssa.
  Tänään mulla olikin jo koulukuraattorin aika. Tuntu aika hyvältä jutella jollekulle, mutta tästä seuras myös ongelmia. Kuraattori soitti äitille ja sano ettei äitin kannattas huutaa mulle. Ironista kyllä, äiti alko huutaa mulle siitä puhelusta.
  Tänään oli myös siskon ja veljen synttärit (eivät oo kaksosii mut ovat syntyneet samana päivänä) ja meillä oli kaikkee herkkui ja tietenki minun piti mennä syömään niitä. En voinu mennä oksentamaan, koska mun täti ja sen mies oli kylässä ja koko illan ollu ihan paska olo. Pitää yrittää olla syömättä huomenna.
 Mä haluan tulla vahvemmaks, paljon vahvemmaks ja kauniimmaks. Musta tuntuu siltä, että mun pitäs viiltää laajemmalle alueelle ja paljon syvemmälle, ei tämmöset jälet jotka näyttää kissanpennun raapimilta oo mistään kotosin. Mun pitäs lopettaa syöminen kokonaan ja liikkua paljon enemmän.
  Mutta tätä nykyä musta on vaan vaivaa kaikille. Äitikin sano et tää on äärimmäistä itsekeskeisyyttä ja mä saisin sen puolesta oksentaa niin paljon ku haluan ja viiltää käteni kyynärtaipeesta ranteeseen asti auki.
  Pelottaa mennä huomisaamuna koululääkärille äitin kaa... Äiti varmaan selittää sille et mä vaan yritin siirtyä kasvisruokavalioon (äitin keksimä tekosyy mun syömisongelmille).

 

Don't be afraid...

Stna ku päähän koskee, koko illan joutunu kuuntelee äitin huutoo. Tänään se huus siitä, että on mun vika et mua kiusataan, ja mun pitäs edelleen lähtee sinne vitun Saksaan. Mieluummin ammun aivoni pellolle ku jään nykyseen kouluuni ja lähen Saksaan. Iskä ja veljet yritti pitää mun puolia ja saaha äitin järkiinsä, mutta ei se jäärä vaan suostu uskomaan. Hyvä et äiti lähti taas jonneki ulos. Tosin siellä rupes sataa.
  Aaw shiet, meillon huomenna riparikirkko ja leiri-info ja arvatkaa kuka ei oo tehny tehtäviään jotka pitäs sit palauttaa? Nojaa, teen ne tehtävät loppuun aamuyöllä (tai sitten en).
  Saatiin aiemmin päivällä iskän kaa tilattua mulle opetusaika piilolinssienkäyttöön. Mun pitää harjotella mun silmien valkuaisten koskettelua, kunnes ens lauantaina sit on se opetus. Jänskää hei.
  Harkitsin myös ekaa kertaa vakavissani tatuoinnin ottamista sit ku oon täysikäne, luonnostelinki jo huvikseni jonkun kliseisen paskan paperille. Mieli varmasti muuttuu monta kertaa vuosien mittaan, mutta jonkun musteläiskän mä varmaan lopulta päädyn iholleni otatuttamaan.
  Aiheesti varmaan vittu viidenteen. Muutamat kaverit tietää nytten että mun äiti oli aikas väkivaltanen ku olin penikka. Aika pitkään luulin et se on normaalii jos oma vanhempi lyö, mut ei se taidakaan olla. Huh. Aina oppii jotain uutta. Mutta eipä se enää nykyään oo lyöny ku tietää että nyt mä voisin puolustautuu.
  Pahoittelen tylsiä juttuja taas. Meen nostaa itteeni pois tästä saakelin riparitehtäväkuopasta, jonka eräs trolli nimeltään Jeesus kaivoi about pari tuhatta vuotta sitten. Sittemmin siihen ovat monet epäonnekkaat pudonneet.

 
 
 
  

 
 

Give us a little love? :<

 Purr, eilen olin aika ilone koska kamy = pääsin illaks pois kotoa.
   Tänään oli ruottin koe ja se meni varmaan päin vittua... Enkä oo vieläkään lukenu huomiseen enkun kokeeseen. No hups.
  Kokeeseen lukeminen jäi vähän taka-alalle kun lähin lenkille mettään. Lenkistä tulikin lopulta vähän pidempi ku olin suunnitellu, koska eksyminen. Luulis että olisin oppinu jo monesta muusta kerrasta kun oon rämpiny samassa hemmetin pusikossa, mutta kun ei, suuntavaisto ei vaan toimi.
  Äiti oli aika kettumainen ku palasin lenkiltä. Se yritti saaha mut lähtemään ysiluokalla Saksaan meiän luokkalaisten kanssa vaihtoon. Kerroin sille että en todellakaan ole lähdössä sinne ja haluisin vaihtaa koulua.
  Äiti alkokin huutaa mun erilaisuudesta (dafuq, man) ja että mun pitäs vaan oppia selviytymään. Se on kyllä aiemminki ilmassu vihansa mua kohtaan aika peittelemättä, joten eipä ollu mitään uutta.
  Enhän mä ikinä oo sille kelvannu. Aina on joku vika; oon ruma, lihava, epäsosiaalinen, erilainen, taidoton ja mitä ikinä nyt satunkaan olemaan. Mun pitäs sen mukaan myös dumpata mun kaverit ja harrastuksetkin, ainoot asiat jotka pitää mut järjissäni, koska ne ei kelpaa arvon rouvalle. Viulunsoitto kylläkin kelpais hälle. Päätän kuitenkin olla trolli ja haistattaa pitkät äidin unelmille täydellisestä tyttärestä.
  Onneks sisko ja veli tuli pitää mun puolia äitiä vastaan ja lohduttamaan ku itkin ja äiti lähti pois kotoo jonnekin. Myöhemmin takas tullessaan esitti ihan ku mitään ei ois tapahtunukaan ja oli että voi kun minä nyt sittenkin rakastan sinua. Sitten ihmetteli kun halusin olla yksin ja sulkeuduin omaan huoneeseen feat. läppäri.
   Anteeksi hirveät vuodatukset taas ;__; Vois jossain välissä yötä mennä nukkumaanki... not!

  

Kawaii fucking desu~ ^^

Hello, tylsää vikinää taas kerran, yrittäkää kestää.
   Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä olin ihan sekasin... Pelotti ja ahisti ja kaikkee paskaa... Paha olo ei lähteny ees itteeni lyömällä tai raapimalla tms. hauskoilla ajanvietteillä. Päätin sitten juoda. Ei kyllä sekään auttanu, sekosin vaan astetta enemmän. Maanantaiaamuna oli hilpeetä lukee pienessä humalassa kirjotettui päiväkirjamerkintöjä.
   Tänään mentiin kouluporukalla Kulttuuriareena 44:ään (normaalit ihmiset sanoo vaan nuokkariks) kattomaan elokuva Saksaan muuttaneista turkkilaisista. Yritin pidätellä itkuu mut sieltähän ne kyyneleet vaan taas tuli. Luoja mä itken ihan liikaa. Ja yks siinä elokuvassa kuollu heebo näytti mun iskälle (kittymikäolitämäkintietoplshstaph).
   Terveystiedon tunnilla meinasin taas pyörtyä, onneks Affe sano opelle et mulla on paha olo ja pääsin käytävään makaamaan. Tais johtua siitä etten ollu syöny aamiaista tai jtn. Mutta pyörtymisen tunne on yks ällöttävimmistä tunteista mitä rakkauden ohella tiiän... Lämpö katoaa kehosta ja äänet hiljenee, tuntuu siltä ku pitäs oksentaa mut ei voi. Hyh... Kunpa en joutus nyt pariin kuukauteen ainakaan kokee sitä.
    Koulun jälkeen käytiin siskon, veljen ja äitin kaa ostaa mulle rippimekko cybershopista, hihii! Äiti kyllä epäili sen olevan vähän liian lyhyt, mut musta se ei ees oo... Mun rumat jalat vaan näkyy inhottavasti alta :<

Rippimekkoa siis... Oi kyllä, siinä on vaaleanpunaisia flamingoja. Eikä oo morsoilla helppoo ku pitää kuvailla pimeissä kellareissa ;(



    
  

 
 

Arvatkaa-mitä-oon-vieläki-ihan-hirvi :)

Joo terve taas. Puoliperseisistä yrityksistä huolimatta oon vieläki läski, ei hyvä.
    En vähään aikaan oo oksentanut tai kaivanut veistä laatikoston syövereistä, vaikka ois kyllä perskutarallaa monta kertaa tehny mieli.Yritin kuitenkin joka kerta purkaa pahan olon itkemällä, liikkumalla, tai jotenkin muuten normaalilla tavalla.
    Laihdutan nyt siis lähinnä vaan syömällä vähemmän, karsimalla kaikkee turhaa ruokavaliosta ja liikkumalla mitä nyt jaksan persettäni nostaa. Ja en vedä överiks tällä kertaa. Yritän ainaki.
    Mun siskokin on niin nätti ja suosittu... Miksen mäki voi olla? Damn... ;__;
   Mutta jos jätetään laihduttaminen taas sivuun... Vittu mun juttui on varmaan paska lukee. Sori. Yritän saaha perseeni kesäkuntoon ja lopettaa sit tosta koko aiheesta jauhamisen :D
    Mjoop mut eilen kävin kaverin kaa kaupungilla ja aws oli mahtavaa päästä pois kotoo ja olla vaan yhessä ja jutella kaikkee ja <3!
    Tänään sit käytiin siskon kaa yhes saunas ja juteltiin taas ja se on vaan niin ihanaa et mullon joku jolle voin kertoo kaiken ja joka oikeesti kuuntelee ja vastavuorosesti seki voi uskookseni jutella mun kaa ihan mistä vaan. En mä varmaan kestäskään tässä perheessä ilman sitä.
   Mistä tulikin mieleen että tietenki vanhempien piti vetää taas viikonlopun perinteiset, eli riidellä kovaan ääneen. Jossain välissä äiti uhkas suutuspäissään jättää iskän ja olin jo silleen et jes... Mutta ei ne jäärät taida erota koskaan.
   Mullon muuten viime aikoina ollu semmone olo, et mun kaverit oikeesti vihaa mua eikä jaksas enää mua... En tiiä onko se totta vai luulenks mä vaan kaikkee mut nii. Mä vaan en usko et ihmiset enää jaksaa raahata mua perässään ku jotain riippakivee : /
   Äh huomenna pitäs jaksaa mennä kouluun taas... En haluais. Vittu mä oon ihan paniikissa...
    Mä oon muuten hirveän heikko... Kyllähän muillekin ihmisille elämä on aika ajoittain hankalaa, mutta ei ne siitä valita.
   Anteeksi, että vein aikaanne, jatkakaa mitä olitte tekemässä.