(Varoitus: Turhaa tekstiä luvassa)
Heips! Vihdoinkin lomaa ja vähän lepoo, pitäs tosin lukee kokeisiinki. Meh, mun koulunkäynti vetää jo muutenki kauniisti käsipohjaa, joten eipä sillä kovin väliä.
Huomenna aion värjätä hiukset taas, tällä kertaa vaalennan ne. En oo yhtään vakuuttunu et siitä seuraa mitään hyvää, mutta teen sen silti. No, virheistään oppii (poikkeuksena kittyt, jotka ovat liian tyhmiä siihen ja toistavat virheensä aina uudestaan).
Lauantaina pitää käydä keskustassa ostamassa korkeekorkoset nilkkurit ja pari mangaa, toivottavasti iskä ei taas tuppaudu mukaan ja kiellä mua ostamasta niitä. Vanhemmat hokee aina, että mä katkasen nilkkani jos alan käyttää nilkkureita. Oikeastaan mun oikee nilkka on jo aikas paskana, kun joskus ala-asteella jäin tavallaan oman pyöräni alle (kyllä, olen urpojen kingi, en edes tiedä miten siinäkin onnistuin), eli eipä haittaisi. Mä vaan oon niin lyhyt verrattuna mun kavereihin, että mun pitää hankkia lisäpituutta kengillä. Miksen mäkin voi kasvaa normaalisti?! ;___;
Mulla on muuten semmonen olo, että mun kaverit ei taida enää pitää musta, mahtoivatkohan koskaan pitäkään, ja että mä oon pikkuhiljaa alkanu punoa omaa suojavalliani, joka eristää mut muista. Keskiviikkona kamyssakin mua alko ykskaks pelottaa ja mä vaan halusin pois sieltä. Mulla ei ollu yhtään semmonen tunne et mä oisin kuulunu sinne, ihan ku mä oisin katsellu jonkun toisen elämää. Onneks me lähettiin aika pian sieltä ja pääsin kadulle juoksemaan ja rauhottumaan.
Cosseissa luulisin pääseväni eteenpäin edes vähäsen, sillä Luffy-cossin kankaat on hankittu ja odottaa ompelijaansa ja kaverin kaveri sanoi myyvänsä vanhan Grell-peruukkinsa minulle. Ja jostain mielen syövereistä tuli taas mieleen, että äiti sanoi joskus viime keväänä, että mun hiukset näyttää samalta kuin Rena Ryuugulla. Mutta minä idiootti menin leikkaamaan ne... Hitto mä haluan mun nätit hiukset takasin! Tai no ei ne koskaan oo nätit ollukaan, mutta ainakaan en näyttäny pojalta.
Ja jesjesjes, vihdoinki on paino alkanu laskee! Tosin vielä yheksän kiloo tuhottavana... Ja syömisiä pitäs vieläkin vähentää. Tilannetta kummiskin hankaloittaa se, että äiti skitsoo aina kun en syö, enkä oikeen lomalla voi huijata syöneeni jotain, koska vanhemmat valvoo 24/7 ja tietää miltei kaikki mun menemiset ja tekemiset. Stalkkerit.
Ja meikäläinen painuu lenkille, älkää soittako poliisille jos näette ulkona jonkun hämärän, huppupäisen tyypin juoksemassa kuin reksi olisi kannoilla.
Adiós, suckers! >:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti