Lauantaiaamuna ensinnäkin herättyäni en meinannut muistaa etten ollut kotona ja vähän aikaa ihmettelin, että minne hittoon sitä ollaan tällä kertaa päädytty. Toisekseen äitiltä tuli viesti, että toiselle kummilleni oli syntynyt toinen lapsi. Odotan innolla pikkutyypin näkemistä!
Iltapäivällä käytiin Helsingin keskustassa shoppailemassa (samalla näin vanhaa kaveria) ja syömässä ja nähtiin kummin toista veljeä. Kummin veljet on kaksosia, en edelleenkään meinaa erottaa niitä kahta... Meikäläisenki isoveljellä muuten olis kaksoisveli, ellei se veljenpentele olis menny kuolemaan ennen syntymäänsä. Outo sivupointti taas kerran.
Syömästä mentiin serkun luo hengailemaan ja sieltä lähdettiin elokuviin katsomaan "Lumoava kirous". Sekin oli tosi hyvä. Palattiin elokuvista aika myöhään tukikohtaan ja väsytti julmetusti.
Sunnuntaina pulikoitiin parisen tuntia Flamingossa siskon kanssa (hävetti olla siellä, läski mursu kun olen) ja käytiin syömässä kiinalaista ennen lähtöä. Kiinalaisia ei vahingoitettu matkamme aikana.
Viikonloppu oli tosi kiva, kummin mies heitti hitosti helvetin hauskaa läppää ja siellä oli jotenkin vaan hyvä olla.
Junan hipsutellessa Kuopiota kohti alkoi taas väsyttämään hirveästi. Matka kesti viitisen tuntia ja perillä sisko jäi vielä yöksi poikaystävänsä luo, mutta minä jouduin kotiin. Onneksi sentään iskä oli vastassa asemalla.
Kotona aloin taas tekemään sitä, mitä parhaiten osaan, eli itkemään. En tosin ilosta vaan lähinnä pettymyksestä, että jouduin palaamaan kotiin. Kömmin lopulta saunaan ja yritin rauhoittua. Olin siellä luultavasti äidin mielestä liian pitkään, sillä myöhemmin kuulin äitin sanovan iskälle olkkarissa minusta, että: "Onkohan se vetäny jotain lääkkeitä?" Loppuillasta kuitenkin olin onneksi ihan rauhassa ja lepäilin matkan jäljiltä.
Pari viime päivää ei oo ollu mitään ihmeellisii, mitä nyt kavereitten kanssa tullu oltua. Nyt pitäs taas alotella uusintakokeeseen lukemista ja terveystiedon esitelmän tekemistä. Uguu~ En jaksas....
Vituttavaa muuten kun yritän olla syömättä, niin tietenkin kaikki sukulaiset, vanhemmat ja muut morsot laittaa puoliväkisin syömään.
Ja meikäläisellä saattaspi olla paniikkihäiriö. Mutta kuka mua nyt uskos, esim. vanhemmat sanosivat vaan että mä ylireagoin. Iteki kyllä oon vähän sitä mieltä, mutta paniikkihäiriön oireet vaikuttais mätsäävän jonkin verran mun kohtausten oireiden kanssa.
...Multa näköjään puuttuu taito kirjoittaa normaalia tekstiä. Anteeksi.
Taitaa olla minun kohalla sarkastisia aplodeja :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti