Don't be afraid...

Stna ku päähän koskee, koko illan joutunu kuuntelee äitin huutoo. Tänään se huus siitä, että on mun vika et mua kiusataan, ja mun pitäs edelleen lähtee sinne vitun Saksaan. Mieluummin ammun aivoni pellolle ku jään nykyseen kouluuni ja lähen Saksaan. Iskä ja veljet yritti pitää mun puolia ja saaha äitin järkiinsä, mutta ei se jäärä vaan suostu uskomaan. Hyvä et äiti lähti taas jonneki ulos. Tosin siellä rupes sataa.
  Aaw shiet, meillon huomenna riparikirkko ja leiri-info ja arvatkaa kuka ei oo tehny tehtäviään jotka pitäs sit palauttaa? Nojaa, teen ne tehtävät loppuun aamuyöllä (tai sitten en).
  Saatiin aiemmin päivällä iskän kaa tilattua mulle opetusaika piilolinssienkäyttöön. Mun pitää harjotella mun silmien valkuaisten koskettelua, kunnes ens lauantaina sit on se opetus. Jänskää hei.
  Harkitsin myös ekaa kertaa vakavissani tatuoinnin ottamista sit ku oon täysikäne, luonnostelinki jo huvikseni jonkun kliseisen paskan paperille. Mieli varmasti muuttuu monta kertaa vuosien mittaan, mutta jonkun musteläiskän mä varmaan lopulta päädyn iholleni otatuttamaan.
  Aiheesti varmaan vittu viidenteen. Muutamat kaverit tietää nytten että mun äiti oli aikas väkivaltanen ku olin penikka. Aika pitkään luulin et se on normaalii jos oma vanhempi lyö, mut ei se taidakaan olla. Huh. Aina oppii jotain uutta. Mutta eipä se enää nykyään oo lyöny ku tietää että nyt mä voisin puolustautuu.
  Pahoittelen tylsiä juttuja taas. Meen nostaa itteeni pois tästä saakelin riparitehtäväkuopasta, jonka eräs trolli nimeltään Jeesus kaivoi about pari tuhatta vuotta sitten. Sittemmin siihen ovat monet epäonnekkaat pudonneet.