Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä olin ihan sekasin... Pelotti ja ahisti ja kaikkee paskaa... Paha olo ei lähteny ees itteeni lyömällä tai raapimalla tms. hauskoilla ajanvietteillä. Päätin sitten juoda. Ei kyllä sekään auttanu, sekosin vaan astetta enemmän. Maanantaiaamuna oli hilpeetä lukee pienessä humalassa kirjotettui päiväkirjamerkintöjä.
Tänään mentiin kouluporukalla Kulttuuriareena 44:ään (normaalit ihmiset sanoo vaan nuokkariks) kattomaan elokuva Saksaan muuttaneista turkkilaisista. Yritin pidätellä itkuu mut sieltähän ne kyyneleet vaan taas tuli. Luoja mä itken ihan liikaa. Ja yks siinä elokuvassa kuollu heebo näytti mun iskälle (kittymikäolitämäkintietoplshstaph).
Terveystiedon tunnilla meinasin taas pyörtyä, onneks Affe sano opelle et mulla on paha olo ja pääsin käytävään makaamaan. Tais johtua siitä etten ollu syöny aamiaista tai jtn. Mutta pyörtymisen tunne on yks ällöttävimmistä tunteista mitä rakkauden ohella tiiän... Lämpö katoaa kehosta ja äänet hiljenee, tuntuu siltä ku pitäs oksentaa mut ei voi. Hyh... Kunpa en joutus nyt pariin kuukauteen ainakaan kokee sitä.
Koulun jälkeen käytiin siskon, veljen ja äitin kaa ostaa mulle rippimekko cybershopista, hihii! Äiti kyllä epäili sen olevan vähän liian lyhyt, mut musta se ei ees oo... Mun rumat jalat vaan näkyy inhottavasti alta :<
Rippimekkoa siis... Oi kyllä, siinä on vaaleanpunaisia flamingoja. Eikä oo morsoilla helppoo ku pitää kuvailla pimeissä kellareissa ;(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti