No use to fly away

Hej pikkuset!  :3
 Mun kiukuttelut syömisen kanssa on ottaneet taas tuulta purjeisiinsa ja äiti vihaa mua entistä enemmän.
  Eilen Affe vei mut terkkarin juttusille ja äiti suuttu ihan vitusti kun terkkari soitti sille ja sano et mulla on ongelmia syömisen kanssa.
  Tänään mulla olikin jo koulukuraattorin aika. Tuntu aika hyvältä jutella jollekulle, mutta tästä seuras myös ongelmia. Kuraattori soitti äitille ja sano ettei äitin kannattas huutaa mulle. Ironista kyllä, äiti alko huutaa mulle siitä puhelusta.
  Tänään oli myös siskon ja veljen synttärit (eivät oo kaksosii mut ovat syntyneet samana päivänä) ja meillä oli kaikkee herkkui ja tietenki minun piti mennä syömään niitä. En voinu mennä oksentamaan, koska mun täti ja sen mies oli kylässä ja koko illan ollu ihan paska olo. Pitää yrittää olla syömättä huomenna.
 Mä haluan tulla vahvemmaks, paljon vahvemmaks ja kauniimmaks. Musta tuntuu siltä, että mun pitäs viiltää laajemmalle alueelle ja paljon syvemmälle, ei tämmöset jälet jotka näyttää kissanpennun raapimilta oo mistään kotosin. Mun pitäs lopettaa syöminen kokonaan ja liikkua paljon enemmän.
  Mutta tätä nykyä musta on vaan vaivaa kaikille. Äitikin sano et tää on äärimmäistä itsekeskeisyyttä ja mä saisin sen puolesta oksentaa niin paljon ku haluan ja viiltää käteni kyynärtaipeesta ranteeseen asti auki.
  Pelottaa mennä huomisaamuna koululääkärille äitin kaa... Äiti varmaan selittää sille et mä vaan yritin siirtyä kasvisruokavalioon (äitin keksimä tekosyy mun syömisongelmille).